Suomalainen tiede käytännössä

Suomalainen tiede voisi olla termi avoimelle, kriittiselle ja kohteelliselle tiedon tuotannolle ja käytölle yhteiskunnassa. Sen tavoitteena on toisten ymmärtämiseen perustuva jaettu ymmärrys.

Miksi pitäisi puhua suomalaisesta tieteestä, kun tiede kuitenkin on perustaltaan kansainvälistä?

Termi tuli minulle mieleen amerikkalaisen markkinoinnin professorin Ira Kalbin kommentista, että suomalaiset eivät osaa markkinoida hienoja tuotteitaan. Se mitä olen ehdottamassa, ei ole perinteistä tiedettä eikä sitä tässä muodossa harrasteta muualla maailmassa. Miksemme siis saman tien ottaisi sille nimeä, joka tuo mainetta ja kunniaa Suomelle ja suomalaisille ylipäänsä? Jos nimi taas osoittautuu huonoksi, se vaihdetaan parempaan.

Suomalaisen tieteen idea on kuitenkin tämä: otetaan vakavasti kolme periaatetta, joista eilen kaksi jo mainittiinkin.

Avoimuus eli kaikkien mahdollisuus saada tietoa asiasta, ja mahdollisuus kommentoida, kehittää ja kritisoida sitä mistä tahansa näkökulmasta, niin että se otetaan huomioon.

Kritiikki eli tieteen periaateen mukaisesti hylätään näkemyksiä, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua havaintojen valossa.

Ja kolmantena kohteellisuus, jonka mukaan kaikki tiettyyn asiaan liittyvä tieto kerätään yhteen paikkaan eli kohteellisesti. Tarkempaa kuvausta voi lukea Opasnet-verkkotyötilasta.

Kaksi ensimmäistä periaatetta ovat ehkä helpommin hyväksyttäviä (joskin tunnen myös paljon tutkijoita, jotka vastustavat niitä mutta siitä ehkä myöhemmin). Tässä vaiheessa on syytä kertoa, miksi juuri kohteellisuus on niin tärkeää.

Wikipedia on ehkä maailman merkittävin kohteellisuuteen perustuva tietojärjestelmä. Kaikki tietävät, että kun tarvitaan nopeasti jotain yleistietoa melkein mistä tahansa asiasta, se aina löytyy samasta kohteesta. Samoin tiedon tuottajat tietävät, että jos he haluavat omat tietonsa mahdollisimman laajalle yleisölle, ne kannattaa yrittää kirjoittaa juuri Wikipediaan.
Suomalainen tiede on kohteellista ja sitä tuotetaan samalla tavalla kuin Wikipediaa: kohteellisesti, avoimesti ja kriittisesti verkossa. Kuitenkin muutama tärkeä ero on, ja niiden takia suomalaista tiedettä ei voi tehdä Wikipediassa.
Wikipediassa alkuperäistutkimus nimittäin on kielletty. Siellä vedotaan viime kädessä vakiintuneisiin ja uskottaviin tietolähteisiin kuten oppikirjoihin ja luotettaviin instituutioihin. Alkuperäishavaintoihin ei saa vedota. Avoimessa tieteessä se on puolestaan välttämätöntä.

Suomalaisen tieteen kohteellisuus on ahnetta, ja siksi se poikkeaa niin Wikipediasta kuin muusta tieteenteostakin.

Tutkijan tavallisimpia huolia on pitää oma tutkimustieto puhtaana ja erillään huuhaasta. Siksi meilläkin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on moninkertainen editorijärjestelmä varmistamassa, että tavallinen tutkija ei pääse muuttelemaan thl.fi-sivustoa ennen kuin riittävä määrä tutkimusaiheen ja viestinnän asiantuntijoita on tarkistanut sisällön ja antanut luvan julkaisuun. Samoin toimivat tieteelliset lehdet ja muut tutkijoiden piirissä luottamusta nauttivat julkaisukanavat.

Suomalaisessa tieteessä poikkeuksellisesti sallitaan avoin osallistuminen ja uusien, varmistamattomien ajatusten esittäminen. Lisäksi ahne kohteellisuus hamuaa myös käsittelyssä olevasta aiheesta esitettyjä epäilyttäviä väitteitä ja tuo niitä verkkotyötilaan keskusteltavaksi ja kritisoitavaksi. Populistien ajatukset eivät siis ole turvassa omalla foorumillaan samanmielisten keskuudessa, vaan ahne kohteellisuus raastaa ne suomalaisen tieteen ruodittavaksi ja havaintojen tuottaman valon paahteeseen.

Jos esitetty näkemys ei tätä kestä, se hylätään mutta raato jätetään kuitenkin kaikkien nähtäville kohteellisuuden periaatteen mukaisesti. Kaikki asiasta tietoa etsivät siis näkevät paitsi sen, mikä on paras tieteellinen tieto, myös sen, mitkä suositut väitteet eivät pidäkään paikkaansa ja miksi.

Väitteiden julkinen arviointi ei sinänsä ole ainutlaatuista. Yksi varhaisimmista arviointisivustoista on Truth-o-meter. Yhdysvaltain poliittisessa keskustelussa se onkin tullut tarpeeseen perkaamaan esiin puolitotuuksia ja silkkoja valheita. Yleensä tällaiset kritiikkisivustot kuitenkin ovat kiinnostuneet yksittäisten poliitikkojen yksittäisistä väitteistä, jotka toki voivat olla poliittisesti erittäin tärkeitä.

Suomalaisessa tieteessä tärkeintä on kehittää jaettua ymmärrystä eli käsitystä siitä, millaisia näkemyksiä ja erimielisyyksiä yhteiskunnassa on ja miksi. Silloin kiinnostavaa ei ole se, mitä joku on sanonut vaan se mitä hän on tarkoittanut -- varsinkin jos monet muut ovat samaa mieltä.

Huomenna tarkennan suomalaisen tieteen kuvausta käyttämällä tuoreita uutisesimerkkejä.