Turkki on saatava tieto-ohjaukseen

Turkki on etääntymässä hyvistä tietojohtamisen periaatteista. Voisiko kansainvälinen yhteisö auttaa Turkin kansaa?

Olen ollut viikonlopun huonosti tiedotusvälineiden parissa, mutta Turkin vallankaappausyrityksen tiedoilta ei ole voinut välttyä. Aika vähillä tiedoillakin voinee tehdä tilanteesta muutamia päätelmiä. Erityisesti minua kiinnostaa (blogini teeman mukaisesti) tiedon rooli päätöksenteossa.

Aloitetaan yhdestä yksityiskohdasta: Helsingin Sanomien mukaan vuorokauden kuluttua vallankaappausyrityksen alkamisesta oli kolme tuhatta tuomaria erotettu. Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Toni Alarannan analyysi lienee kiistaton: niin nopeasti ei voida faktapohjalta löytää kaappausyritykseen sotkeutuneita tuomareita, jos sellaisia edes on. Nimilistojen on siis täytynyt olla valmiina, ja nyt saatiin tekosyy panna potkut täytäntöön.

Tässä vaiheessa ei ainakaan minulla ole tietoa, millä perusteilla nimet on listalle kerätty, mutta lienee selvää, että ne eivät ole sattumanvaraisia vaan systemaattisen kartoitustyön tulosta. Päämääränä on ollut kitkeä tietynlaisia näkemyksiä pois tuomarikunnasta. Tämä on tietojohtamisen näkökulmasta turmiollista ja vastoin sen keskeisiä periaatteita. Erdogan pyrkii siis aktiivisesti vähentämään tietoa, hänelle itselleen epämiellyttävää tietoa, Turkin hallinnosta.

Tästä seuraa kaksi ongelmaa. Kun tieto vähenee, päätökset huononevat. Tämä ei lupaa hyvää Turkin politiikalle jatkossa. Lisäksi kun sitä kammottua tietoa ja Erdoganin vastustamaa ajattelua kuitenkin on olemassa, tarvitaan voimatoimia sen pitämiseksi näkymättömissä. Yksittäiseen virkamieheen on suhteellisen helppoa kohdistaa sortoa ja saada hänet toimimaan halutulla tavalla. Mutta sitten kun hallinto on puhdistettu, pitäisi puhdistaa kansa, ja siitä tulee helposti todella rumaa jälkeä.

Suosittelen lukemaan Pierre Cullifordin eli Peyon nerokkaan, vuonna 1964-1965 julkaistun yhteiskuntakuvauksen Strumfaattori, joka huikealla tavalla kuvaa demokratian luisumista sortoon ja sisällissotaan. Siinäkin katastrofin alkulähde on yksinkertainen: hallinnon harhaista omakuvaa murentava tieto joutui sen hampaisiin ja tietoa levittävät yritettiin vaientaa. Tämä tietenkin epäonnistui, koska puhdistustoimet sinänsä todistivat kriitikoiden olevan oikeassa.

En edes yritä tarjota mitään käytännön ratkaisuja Turkin hallinnolle tai oppositiolle, koska minun pitäisi tuntea maan tilanne paljon paremmin. Sen sijaan ehdotan kansainväliselle yhteisölle pohdittavaksi tietojohtamisen etätuen tarjoamista. Siis mitä?

Olen jo pitkään miettinyt heikossa hapessa olevien valtioiden tarvitsevan ulkopuolista tietotukea. Verottaja, oikeuslaitos, parlamentti ja monet muut yhteiskunnan osat tarvitsevat tietoa järkevään toimintaan, ja usein valtion oma toiminta ei kykene sellaista tuottamaan. Mikseivät muut valtiot tule kansan avuksi keräämään tietoa vallitsevasta tilanteesta? Kyllä kai kansainvälisessä työkalupakissa on muitakin työkaluja kuin voivottelu ja tärkeissä hätätilanteissa nopean toiminnan sotajoukot?

Erdogan ja monet muut inhoaisivat tätä ajatusta maan sisäisiin asioihin sotkeutumisena. Mutta minulle Erdoganin menestys on yhdentekevää. Tärkeää on kansakunnan jaetun ymmärryksen tuottaminen. Huomenna kerron tästä ajatuksesta lisää.

-----

Aloitin blogin nohevasti kirjoittamalla joka päivä. Sitten tuli valitettavan pitkä tauko, mutta pitemällä aikavälillä tavoittelen vähintään kolmen blogin vauhtia viikossa.