tiistai 19. heinäkuuta 2016

Valtiollinen tietotuki edistämään maailmanrauhaa?

Turkin kansa hyötyisi siitä, että yhteiskuntaa ohjaamaan tuotettaisiin jaettu ymmärrys poliittisesta tilanteesta ja tutkimukseen perustuvat arviot toimenpiteiden toimivuudesta. Meidän länsimaiden pitäisi tuottaa sellainen hauraille maille.

En malttanut olla kirjoittamatta maailmanrauhaa otsikkoon, koska se on tuttu sana lapsuudestani 1970-luvulta. Silloin se oli miljoonien ihmisten tavoitteena. Nykyään se ei ole ollut aikoihin muodissa ehkä siksi, että maailmanrauhan tavoittelijat aikanaan uskoivat joko USAn tai Neuvostoliiton sen ylivertaisuudessaan rakentavan, ja tämä toive lienee sittemmin hautautunut. Maailmanrauha on kuitenkin edelleen tavoittelemisen arvoinen asia, kunhan se perustuu johonkin realistiseen käsitykseen maailmasta.

Nykyajan diktaattoreilla ja sortovalloilla (toki menneilläkin, mutta niille ei enää ole mitään tehtävissä) on nähdäkseni yksi yhteinen piirre: ne perustuvat valheeseen. Yleensä valheeseen ulkoisesta tai sisäisestä uhasta, joka pakottaa sotatilaan verrattaviin toimiin. Joskus hallitsija myös harhaisesti lupaa elintason nousua tai väittää poliittisten vastustajien tuovan kaaosta. Yhteiskunta- ja taloustieteet lienevät kuitenkin jo vakuuttavasti osoittaneet, että hyvinvointi ja elintaso paranevat parhaiten, kun yhteiskunta on vakaa, ennakoitava, avoin ja lakiin perustuva. Diktaattorit siis valehtelevat kansalle omaksi edukseen ja kansan tappioksi.

Kansan etu olisi siis saada tietoa siitä, miten asiat oikeasti ovat. Hyvä hallinto vaatii totuudenmukaista tietoa, ja kansan on helpompi vaatia hyvää hallintoa, jos se itse tuntee asiat. Erityisen hyödyllistä kansalle (ja turmiollista diktaattorille) on, jos kansa saa ajantasaista ja kattavaa tietoa siitä, millä toimepiteillä maata voisi hallita hyvin ja miten sitä nyt hallitaan.

Minua jaksaa hämmästyttää se, miten jatkuvasti sanotaan, että "Turkki aloitti tuomarikunnan puhdistukset" tai "Venäjä harjoitti järjestelmällistä dopingia", vaikka kyseessä ei ole kansakunta vaan yleensä jokin pieni valtaa pitävä klikki, joka noita asioita on tehnyt. Omassa mielessäni Turkki tai Venäjä tarkoittaa sitä kuvitteellista avatarien joukkoa, joka tuottaa kansan jaetun ymmärryksen tilanteesta ja päättää sen mukaisista toimista (ks. blogi 7.7.2016). Niinpä voitte ehkä kuvitella, että ulkomaanpolitiikkaa seuratessani yleensä olen eri mieltä esitetyistä tulkinnoista: eihän se kansa näitä asioita halunnut, vaan jotkut poliitikot, jotka edustavat kansaa varsin kehnosti.

Saatatte jo arvata, minne tämä pohdintani on menossa. Meidän, joilla on vapaa tiedonvälitys ja varallisuutta ja tarvittava tekniikka, pitäisi ruveta tuottamaan jaettua ymmärrystä kansoille, joiden omat hallitsijat toimivat sen vastaisesti. Meidän pitäisi kerätä ja julkaista tutkittua tietoa siitä, miten asiat ovat, mitä vaikutuksia erilaisilla päätöksillä on oikeasti, mitä mieltä kansalaiset ovat asioista ja miksi. On surkeaa nähdä, kuinka monissa maissa kansan enemmistöä vedätetään surutta hallitsijoiden haluamaan suuntaan. Vaikka vain osa uskoo viestin, muut eivät näe muuta mahdollisuutta kuin hiljaa totella väkivallan tai muun uhkan pelossa.

Tänään minulla ei ole aikaa kuvata täsmällisesti, miten jaettu ymmärrys tuotetaan. Mutta kuvitellaan, on mahdollista kattavasti kuvata, millaisia näkemyksiä kansalaisilla maan johtamisesta on, mitkä näistä käsityksistä tiede voi osoittaa virheellisiksi ja mistä mahdolliset erimielisyydet johtuvat. Meillä on siis käytettävissämme johdonmukainen, tutkimustiedon valossa totuudenmukainen ja kansalaisten arvojen mukainen kirjallinen kuvaus siitä, miten jotakin valtiota kannattaisi johtaa. Tämä olisi netissä kansan omalla kielellä kaikkien avoimesti luettavissa ja kritisoitavissa, ja löydetyt virheet korjattaisiin. Eikö se olisi erittäin hyödyllinen julkaisu mille tahansa kansalle?

Sellainen olkoon kansan perusoikeus! Erityisesti haurailla mailla ja diktatuureilla pitäisi olla semmoinen, mutta kyllä se ryhdistäisi menoa Suomessakin, vaikka meitä maailman parhaaksi maaksi kehutaan. Jatkan aiheesta vielä, mutta huomenna sukelletaan pelimaailmaan.

Kiitos kun luitte. Jakakaa ajatuksia, omianne tai minun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti