Ilmaiset innovaatiot voivat olla arvokkaimpia

Patentin lisäksi pitäisi olla jokin tapa tienata ideoilla, jotka keksijä jakaa vapaasti kaikkien käyttöön. Sellainen tapa on helppo kehittää teoriassa, mutta käytännön toteutusta ei ole vielä nähty. Keksitkö sinä sellaisen?

Mietitäänpä vielä patenttia. Se tuottaa keksijälle hyötyä vain siinä tapauksessa, että hän onnistuu kaupallistamaan keksintönsä ja tekemään sillä rahaa. Lisäksi hänellä pitää olla resursseja puolustaa patenttiaan oikeudessa (tai ainakin pystyä antamaan sellaisen vaikutelman). Nämä ovat aika kovia vaatimuksia tavalliselle tietotyöläiselle, joka saa hyvän idean.

En tiedä sinusta, mutta ainakin minä olisin huono patentinomistaja. Ideat kiinnostavat minua enemmän kuin niiden omakohtainen taloudellinen hyödyntäminen. Talousteoreetikotkin sanovat, että yhteiskunnan kokonaisedun kannalta jokaisen kannattaisi tehdä sitä, mitä osaa parhaiten. Keksijät ja kaupallistajat eivät usein ole samoja ihmisiä. Niinpä minä antaisin mielelläni keksintöni muiden hyödynnettäväksi, mutta olisi reilua, että minäkin saisin siitä jonkinlaisen korvauksen.

Avoimuutta ja uusiokäyttöä rajoitetaan kaikkein vähiten sellaisessa innovaatiojärjestelmässä, joka on täysin avoin kaikille ja jonka ideoita saa kuka tahansa käyttää vapaasti. Miten siis se korvaus järjestettäisiin?

Ensimmäisenä tulee mieleen kohteellinen toteutus, eli nettisivu vapaasti käytettävien ideoiden kehittämiseen. Joka idea saa oman sivunsa, jossa sitä kehitetään ja johon idean käyttäjät raportoivat käyttönsä. Käyttöseuranta on avain järjestelmän toiminnalle ja ainoa idean käyttämisen ehto. Tällä tavalla saadaan selville, kuinka hyödyllinen keksintö oikeasti on ollut.

Jo käyttömäärät toimivat julkisena kiitoksena ja kannustimena ideoiden kehittäjille. Mutta tämän lisäksi olisi varsin helppoa lisätä järjestelmään rahallinen kannustin, joka jollain melko suoraviivaisella tavalla lasketaan käyttömääristä ja joukkoistetuista laatuarvioinneista. Tämä olisi syytä maksaa verovaroista, koska kaikki muut tavat hoitaa maksaminen ovat yksinkertaisesti hankalampia. Esimerkiksi käyttäjiltä rahan periminen hillitsisi käytöstä raportointia. Ja verovarat ovat muutenkin oikeudenmukainen rahanlähde: koko järjestelmähän on olemassa, jotta ihmiset voivat hyötyä toistensa ideoista, ja ihmisten yhteenliittymähän yhteiskunta on.

Nurkkakuntainen päättäjä voi haluta rajoittaa korvauksen maksamista ulkomailla asuvalle keksijälle tai ulkomaisen käytön perusteella, mutta nämä ovat ehkä vain yksityiskohtia. Itse uskon, että olisi itsekkäästikin ajatellen suomalaisten etu, että lukuisissa muissa maissa, erityisesti kehitysmaissa, otettaisiin käyttöön suomalaisia innovaatioita, kuten rehellinen virkamies, tehokas verotusjärjestelmä (videossa kohdassa 1:40) tai avoin päätöksentekokäytäntö.

Kannattaa muistaa, että merkittävimmät innovaatiot eivät ole useinkaan hienoja vempaimia, vaan oivaltavia tapoja saada ihmiset muuttamaan käyttäytymistään ja omaksumaan ympäristöystävällisempiä tai muita toimintamalleja. Tämä minunkin esittämäni idea on aika heppoinen; todellinen keksijä on se, joka osaa motivoida ihmiset sen käyttämiseen. Käytäntöjen muuttamisen tärkeys on oivallus, jonka edistämiseksi on THL:ssä kehitetty Innokylä.

Mikä sitten estää rakentamasta tällaista järjestelmää ja ottamasta sitä käyttöön? En tiedä, sanokaapa te. Ei tämä ole toimintamallina mutkikas eikä tietotekniikaltaan vaativa. Kai kyse on motivaation puutteesta tai toimintamallien muutoshitaudesta. Mutta jos idea on kehittämisen arvoinen, levittäkää sitä edelleen.