Millainen olisi reilu tulonjako tilanteessa, jossa jokin innovaatio leviää kulovalkean tavoin tai pääsee hyödyntämään ylikansallista markkinointivoimaa? Olisiko nykytilanteessa parannettavaa?
Tämä postaus piti kirjoittaa jo viime viikolla, mutta lomallejääntivalmistelut olivat työläämpiä kuin luulin. Mutta asia on edelleen ajankohtainen.
Pokémon Go on kaksi viikkoa sitten julkaistu mobiilipeli, joka on jo nyt tuottoisampi kuin Supercell. Sen nerokkuus on yhdistää Google Mapsin toiminnallisuudet erittäin suosittuun Pokémon-brändiin, jossa napataan taskuhirviöitä. Nyt sen voi tehdä reaalimaailmassa, vaikka pokémonit näkyvätkin vain kännykässä. Tarinan mukaan peli sai alkunsa Googlen aprillipilasta kaksi vuotta sitten, ja idea yhdistettiin olemassaolevan Ingress-pelin toiminnallisuuksiin.
Pelissä on monia kiinnostavia näkökulmia kansanterveydestä alkaen, mutta tässä aion keskittyä vain kahteen: ketkä saavat voitot? Ja kenelle ne reilussa maailmassa kuuluisivat?
Peli on Niantic-yhtiön tuote, joka varmaankin maksaa sievoisen summan Nintendolle, joka puolestaan omistaa Pokémon-brändin. Ilmaisen pelin tuotot kertyvät siitä, että oikealla rahalla voi ostaa esimerkiksi kultarahoja, joista on hyötyä pelaamisessa. Keskustelun tarpeisiin riittää valistunut arvaukseni, että voitot menevät Nianticille, Nintendolle ja Googlelle, jonka karttojen avulla peli toimii. Sen sijaan euroakaan ei saa Maanmittauslaitos, joka on tuottanut kartat suurella työllä Suomen osalta.
Niantic ei tiettävästi tätä kirjoitettaessa ole vielä kovin suuri firma, mutta Google ja Nintendo ovat maailman suurimpia yrityksiä alallaan. Tässä toteutuu siis Matteus-vaikutus eli kellä on, sille annetaan.
Ennen kuin puhutaan reiluudesta, otetaan toinen, suomalainen esimerkki eli liikkuntasovellus Moves. Se on ohjelma, joka seuraa kännykän kiihtyvyysanturin avulla käyttäjänsä liikkumista ja laskee energiankulutusta sekä monta muuta kiinnostavaa asiaa. Sen nerokkuus on siinä, että se ei käytä lisälaitteita tai virtasyöppöä gps-paikannusta, vaan ohjelma voi toimia taustalla kuluttamatta paljonkaan akkua. Ohjelman kehittänyt suomalainen ProtoGeo myytiin jo parin vuoden kuluttua ohjelmineen Facebookille. Tuntematta asiaa tarkemmin veikkaan, että Facebookin markkinointikoneiston avulla Movesin tuotto voidaan moninkertaistaa verrattuna siihen, mihin suomalainen startup olisi itse pystynyt (tai nollata, jos Facebook haluaa tappaa sen jonkin oman kilpailevan ohjelmansa tieltä).
Alustuksen jälkeen ne mielenkiintoiset kysymykset: jos maailma olisi reilu paikka, ketkä saisivat voitot Pokémon Gon ja Movesin tapauksissa? Ketkä ihmiset tekivät ne tärkeimmät innovaatiot? Ja mikä olisi kohtuullinen korvaus innovaatiosta?
Ilman tarkkoja lukujakin sanoisin, että vaikka tarkkailemani nuoriso on Pokémon Gosta erittäin innoissaan ja siksi sitä voi pitää merkittävänä innovaationa, en jaksa uskoa, että kaikkien niiden voittojen saamista voi pitää reiluna, vaan vähempikin riittäisi korvaukseksi. Henkilökohtaisesti esimerkiksi pidän merkittävämpänä innovaationa sitä, miten saatiin rauha ja itsenäisyys Namibiaan ja Kosovoon. Presidentti Martti Ahtisaari sai innovaatiostaan Nobelin rauhanpalkinnon eli noin miljoona euroa ja ansaitsi joka sentin. Rauhan syntyminen oli vaikeiden ponnistelujen tulos, mutta kartat ja Pokémonit olisivat luultavasti yhdistyneet peliksi joka tapauksessa: idea oli miljoonille niin helppo ymmärtää, että joku pokefani olisi se keksinyt ennemmin tai myöhemmin - ja luultavasti oli moneen kertaan keksittykin vaan ei toteutettu.
Movesin myyntihintaa ei ole kerrottu, mutta luulen, että Facebook on tehnyt sillä paljon enemmän voittoa kuin mitä ohjelman keksijät siitä ovat saaneet. Tässä omat sympatiani ovat alkuperäisten keksijöiden puolella, ja mitään reilua en näe siinä, miten Facebook markkina-asemaansa käyttää; niinpä jättäisin sen tässä asiassa hyvin vähille korvauksille.
En toki väitä, että markkintalous perustuisi tai että sen edes pitäisi perustua reiluuteen (ainakin sen toteuttaminen olisi haastavaa). Mutta on silti erittäin valaisevaa miettiä, miten ihannetilanteessa reilusti toimittaisiin ja onko nykymaailma kovinkin kaukana tuosta ihanteesta ja pitäisikö asialle tehdä jotain.
Omasta meilestäni pitäisi. Mutta sen selitys ei mahdu enää tähän postaukseen, vaan jatkamme aiheesta myöhemmin. Oma kiinnostava näkökulmansa on myös tällaisista innovaatioista saatava kunnia.
Kiitos kun luitte. Jakakaa ajatuksia, omianne tai minun.
Tieto ja päätöksenteko ovat tämän blogin keskiössä. Nimi tulee avoimesta Opasnet-verkkotyötilasta, jotan olen kymmenen vuotta kehittänyt parantamaan yhteistyötä ja tieteellisen tiedon käyttöä päätöksenteossa erityisesti vaikutusarviointien muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti