Miksi kansa äänesti brexitistä väärin

Määrittelen demokratialle kultaisen standardin, jossa jokainen ihminen päättää yhteiskunnallisista asioista parhaan mahdollisen tiedon ja omien arvojensa perusteella. Tämän perusteella britit äänestivät väärin.

Brexitin jälkeen on jonkin verran ollut keskustelua siitä, äänestikö kansa väärin ja onko semmoinen ylipäätään mahdollista. Konsensus tuntuu olevan siitä, että kansa äänesti ja pulinat pois. Demokratiassa saa äänestää mitä haluaa, ja se on pelin henki.

Näistä en ole eri mieltä, mutta silti tekee mieli tehdä tarkempi analyysi, koska en ole sellaista nähnyt. Demokratiassa äänestämistä voi ajatella kahdella tavalla. Sitä voi ajatella demokratian kultaisena standardina, jolloin väärin äänestämistä ei ole edes olemassa. Vaalitulos voi olla väärin vain, jos tulos on väärennetty tai äänestäjiä estetty osallistumasta halunsa mukaisesti. Analyysin kannalta kiinnostavampaa on kuitenkin miettiä, mikä on demokratian kultainen standardi jos ei äänestäminen.

Pidän John Rawlsin kehittämästä ajatusleikistä, jossa ihmiset rakentavat oikeudenmukaisen maailman, jos he eivät voi tietää mihin rooliin ja asemaan he siinä maailmassa syntyvät. Yritän samantapaista itsekin.

Demokratian kultainen standardi olkoon äänestämisen sijasta maailma, jossa jokaisella ihmisellä on kaksoisolento tai avatar. Tämän avatarin tehtävä on ihmisen puolesta suorittaa kaikki demokratiaan liittyvät tehtävät niistä arvoista käsin, jotka ihmisellä on ja jotka avatar myös jakaa. Ihmisestä poiketen avatarilla on kuitenkin rajattomasti aikaa ja mielenkiintoa perehtyä kaikkiin asioihin tarvittavalla perusteellisuudella.

Avatar siis opiskelee maahanmuuttopolitiikkaa, EU-lainsäädäntöä ja taloustiedettä, keskustelee pubissa saman- ja erimielisten kanssa ja tutustuu skottien itsenäisyyshankkeisiin. Se arvioi brexitin erilaisia toteuttamistapoja ja niiden läpimenomahdollisuuksia. Sille ei tule mikään yllätyksenä äänestyksen jälkeisenä päivänä. Kun Nicola Sturgeon sanoo skottien valmistelevan uutta itsenäisyysäänestystä tai punnan kurssi sukeltaa, avatar toteaa, että sehän oli nähtävissä (niin kuin olikin) ja äänestäneensä ihmisensä arvojen mukaisesti ottaen nämäkin asiat huomioon.

Nyt kun kultainen standardi on määritelty, voimme miettiä, miten brittiavatarit olisivat äänestäneet. Olisivatko ne valinneet brexitin vakaan harkinnan ja kaiken käytettävissä olevan tiedon valossa? Olen varma, että eivät olisi. Niinpä britit äänestivät väärin.

Tällainen filosofinen teoretisointi on usein hauskaa. Mutta pystymmekö tuottamaan näistä pohdinnoista jotain hyödyllistä kuten John Rawls? Vaikka nämä ideaalitilanteet ovat molemmat tietenkin mahdottomia, ne auttavat löytämään käytännön neuvoja. Avatarien tekemä kallisarvoinen työ on jossain määrin toteutettavissa oikeastikin.

Jokainen ihminen ei tarvitse avataria, koska olennaisia asioita ja näkökulmia on paljon vähemmän kuin ihmisiä. Avatareille menee todella paljon aikaa opiskella kaikki asiat, koska ne tekevät sen kukin yhtä ihmistä varten. Suurin osa on muiden tekemän työn toistoa. Todelliset ihmiset pystyisivät samaan murto-osan väkimäärällä, jos asioiden kuvaus tehtäisiin kerralla kunnolla kaikkia ihmisiä varten.

Nyt tietysti sanot, että avatareilla oli valmiit arvot ja maailmankuva, jota ne täydensivät tiedolla; ei mitään yhtä kuvausta olekaan, joka kelpaisi kaikille.

Siinä olen eri mieltä. Tieteellinen kuvaus maailmasta on yksinkertaisesti ylivertainen kaikkiin muihin kuvauksiin verrattuna. Siksi sen pitää olla yhteisen kuvauksen ytimenä. Sitä voidaan toki täydentää asioilla, joihin tiede ei anna vastauksia. Ja pitääkin täydentää, kuten kuvauksillä ihmisten arvoista. Ja vaikka se ei olisi yhtä rikas kaikissa yksityiskohdissaan kun kuudenkymmenenmiljoonan avatarin kuvaukset, se täyttäisi suurimman osan tarpeesta. Tyytymättömät voivat edelleen hommata oman avatarin.

Tästä kuvauksesta puhun myöhemmin paljonkin.  Nyt riittää toteamus, että sitä sanotaan jaetuksi ymmärrykseksi käsillä olevasta tilanteesta.

Kiitos kun luitte. Levittäkää ajatuksia, omianne tai minun.